Kehityskeskustelujen toimivuutta ja onnistumista haittaavia sudenkuoppia ovat

1. Olettamus (usein tiedostamaton), että organisaatiossa on tai organisaatioon on kehitettävissä yksi oikea, kaikille sopiva tapa käydä kehityskeskustelu.

2. Kehityskeskustelun muoto ja sen noudattaminen on tärkeämpää kuin kehityskeskustelun tarkoitus ja tavoitteet.

3. Käsitys kehityskeskustelujen merkityksestä ja tärkeydestä on noussut liian suureksi.

Kaksi ensimmäistä sudenkuppaa on haitannut kehityskeskustelujen toimivuutta merkittävästi ainakin parinkymmenen vuoden ajan. Kolmas sudenkuoppa, joka on alkanut syventyä yhä voimakkaammin viimeisen viiden vuoden aikana ja syvenee edelleen, on tällä hetkellä pahin este kehityskeskustelujen onnistumiselle.

Ensimmäinen sudenkuoppa on pikku hiljaa madaltumassa. Yhä useammassa organisaatiossa sallitaan kehityskeskustelumenettelyn muokkaaminen omaan tilanteeseen sopivaksi. Joissakin sitä jopa suositellaan. Ensimmäisen sudenkuopan poistaminen kuitenkin edellyttäisi sopivuuden varmistamisen ja tarvittavan soveltamisen tekemistä pakolliseksi.

Kehityskeskustelujen muodon korostaminen näkyy edelleen lomakkeiden ja ohjeiden aktiivisena kehittelynä. Joillekin organisaation yhteiset lomakkeet ja rungot sopivat erinomaisesti sellaisenaan, mutta monille ne tuntuvat vierailta, enemmän tai vähemmän omaan tilanteeseen sopimattomilta tai jopa täysin mahdottomilta käyttää. Yhteisten lomakkeiden hyvät tarkoitukset - henkilöstön tasapuolinen kohtelu ja oleellisten asioiden käsittely kaikkien kanssa - ovat kääntyneet itseään vastaan. Toisen sudenkuopan pienentäminen edellyttäisi, että muodon sijasta kehityskeskustelujen riittävää yhdenmukaisuutta haettaisiin yhteisen tarkoituksen ja tavoitteiden täsmentämisen avulla. Tavoitteista tinkimättä kehityskeskusteluja voitaisiin tämän jälkeen käydä tilanteisiin sopivilla tavoilla.

Kolmas sudenkuoppa aiheuttaa kehityskeskusteluihin kohdistuvien odotusten nousemisen aivan liian suuriksi. Epärealististen odotusten johdosta kehityskeskustelut koetaan tyhjänpäiväisiksi, huonoiksi ja jopa epäonnistuneiksi. Pahimmillaan epäonnistumisen kokemukset myös estävät huomaamasta asioita, jotka ovat kehityskeskustelussa toimineet hyvin. Keskustelusta jäänyt epäonnistumisen tai hyödyttömyyden kokemus saa aikaan, että seuraavalla kerralla siihen panostetaan entistä vähemmän ja kierre on valmis. Kolmatta sudenkuoppa voidaan pienentää mm. määrittelemällä kehityskeskustelun tarkoitus ja tavoitteet realistisiksi, keskustelemalla avoimesti odotuksista ja käymällä läpi reunaehtoja ja puitteita, jotka vaikuttavat keskustelijoiden tilanteissa.

Takaisin Näkemyksiä kehityskeskusteluista -wikisivulle