Kehityskeskustelut voivat olla luottamuksellisia vain niiltä osin ja sillä tavoin, kuin esimies ja alainen ovat yhdessä työelämän yleisten ja organisaatiokohtaisten erityisten pelisääntöjen perusteella todenneet tai sopineet niissä käsiteltyjen asioiden olevan luottamuksellisia.

Monien organisaatioiden kehityskeskusteluohjeissa todetaan kehityskeskustelujen olevan luottamuksellisia ilman, että luottamuksellisuutta ei ole määritelty ja rajattu mitenkään. Tällöin kaikki, mitä kehityskeskustelussa käsitellään, on luottamuksellista ja tämä ei mitenkään voi toimia käytännössä. Esimerkiksi tällöin esimies ei voisi keskustella mistään alaisen kanssa kehityskeskustelussa käsitellystä asiasta oman esimiehensä, organisaation henkilöstöasiantuntijan tai henkilökohtaisen coachinsa kanssa. Tässä suhteessa luottamuksellisia asioita voivat mielestäni olla vain sellaiset alaisen henkilökohtaiset asiat, jotka hän on kertonut sillä ehdolla, että esimies pitää ne luottamuksellisina.

Työryhmän ja alaisen työkaverien suuntaan luottamuksellisuus ei ole aivan yhtä yksinkertainen. Luottamukselliseksi sovittujen asioiden lisäksi monista muista asioista ei ole tarkoituksenmukaista kertoa alaisen työkavereille ellei erikseen ole sovittu niiden kertomisesta. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi alaisen esimiehen johtamistavasta antama palaute, alaisen näkemykset ryhmän ja yhteistyön toimivuudesta, alaisen kokemukset työn kuormittavuudesta sekä alaisen toiveet ja odotukset uusista työtehtävistä, osaamisen kehittämisestä ja urakehityksestä.

Oleellista on, että ennen kehityskeskusteluja on riittävän selkeästi tiedossa, mitä kehityskeskustelujen luottamuksellisuudella tarkoitetaan. Muutoin on suuri vaara erilaisiin vääriin odotuksiin ja luottamusta nakertaviin väärinkäsityksiin.